Eduskunnassa istuu joukko tyyppejä suuntaan ja toiseen. On menestyjiä, häviäjiä, itsetietoisia, luonnonystäviä, eläintenystäviä, maahanmuuttokriittisiä, nato- kriittisiä jne. Mitä yhteistä heillä on? Kaikki he nyt siis ovat eduskunnassa, mikä jokaiselle on meriitti sinänsä. Voi sanoa olevansa kansanedustaja.

Sitten on koko joukko niitä kuuluisia mielipiteitä, joita tulee voida arvostaa. Ei tarvitse, lähellekään kaikkia. Osa mielipiteistä on elämänkielteisiä, uskontoon pohjautuvia tai muuten vaan ahtaita. Millainen ihminen turvautuu aatteen taakse, omaa heikkoutta peitelläkseen? Esimerkiksi Hitler. Miksi homofoobikot eivät tunnusta ihmisyyden luonnetta? Pelkäävätkö he itsessään piilevää homoutta niin paljon, että koko asia kieltämällä, ei tarvitse omaan seksuaalisuuteen liittyviä vivahteita edes nähdä?  Tämä kieltäminen on osa suurempaa kuvaa, erilaisuuden kieltämistä,  ja sitä kautta johdattaa meidät muistelemaan aikoja, jolloin erilaisuuden vuoksi oli kuoltava. Ei minulla ole mitään homoja vastaan- kuulee heidän sanottavan. Homoliitot ovat vastoin raamatunoppia- sanotaan. Raamatussa sanotaan paljon muutakin mitä ei oteta yhtä kirjaimellisesti.

Entä sitten maahanmuuttokriittisyys? Toki kriittinen saa olla, mutta eikö kriittisyys ole yksi tapa arvioida asiaa, ei itsessään mikään arvo tai ideologia. Voi yksinkertaisuus! Ollaanko taas näin alhaalla? Esimerkkejä olisi lukemattomia. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, kuka sortuu heikkoutensa peittämiseen, ja miten. Toisaalta , tarve heikkouden peittämiseen saattaa jonkin verran heiketä, kun on päässyt kansanedustajan asemaan. Ei ole enää niin suurta tarvetta osoittaa vahvuuttaan. Toisaalta joillakin yhä on, ja tämä on pelottavaa ja kansakuntaa taannuttavaa.

Suomi voisi olla edistyksellinen, ihmisten hyvinvoinnin ja erialisuuden huomioiva filosofinen valtio, minkä arvostus syntyisi suvaitsevuuden kautta. Voisimme kehitellä erilaisia ratkaisuja ja keinoja, millä jokaisen kansalaisen perustarpeet tulisivat hoidettua ilman, että tekisimme sitä kenenkään kustannuksella. Ahneus, vallanhimo ja tarve päteä, tulisi unohtaa. Kehittäisimme aivojamme  kunnolla. Sillä tavoin ovat suurimmat keksinnöt syntyneet: Uteliaisuudesta ja ennakkoluulottomuudesta.