Olen miettinyt paljon, mikä pahuus Hitlerissä asui.  No, teorioita olisi monia. Lapsuustraumojen toistoa? Hitler joutui pelkäämään isäänsä, äitiään ei. Edustiko isä Hitlerille auktoriteettia, johon hänellä ei ollut valtaa? Muodostuiko Hitlerille pakkoajatuksia vallantavoittelusta? Hän halusi alistaa valtaapitävät hirveillä keinoilla, jotta saisi vihdoin takaisin oikeutensa olla olemassa. Niinkö? Miksi juutalaiset ja poikkeavat? Edustiko juutalaisuus Hitlerille valtaa? Hitler yritti leimata juutalaiset väkivaltaiiksi juopoiksi, aivan kuten isänsä oli. Hakiko Hitler  siis näin revanssia isänsä kanssa käydyistä, hävityistä taisteluista? Poikkeavat yksilöt Hitler halusi tuhota luultavasti sen vuoksi, että ne edustivat heikkoutta, mitä hän ei halunnut itsessään nähdä. Kun ei näe edessään, ei pyöri mielessä. Hän edusti siis puhdasta rotua mielestään. Pyrkikö Hitler todistamaan olevansa täydellinen suhteessa isäänsä? Niin. Miksi Hitler oli kasvissyöjä? Ehkä lihansyönti toi hänelle mieleen omien julmuuksiensa todelliset kasvot. Kun hän ei kohdannut verta ja lihaa, hän oli puhdas lihan saastaisuudesta. Siis hän saattoi sulkea silmänsä keskitysleirien julmuuksilta paremmin näin, ja uskotella siten olevansa parempi ihminen. Niinkö? Hitler piti lapsista ja koirista. Hehän olivat automaattisesti alisteisessa asemassa häneen nähden. Kasvissyönti, eläinrakkaus ja rakkaus lapsia kohtaan ovat hyvän ihmisen kohdalla myönteisiä, hyviä asioita. Oman egonsa pauloissa olevan ihmisen kohdalla pitää pysähtyä miettimään näiden hyvienkin asioiden perimmäistä tarkoitusta. Kyse ei ollut millään tavalla Saksan kansasta vaan traumatisoituneesta, pakkomielteiestä ihmisestä, joka ei kyennyt kohtaamaan traumojaan. Hän sai valtaa olosuhteiden vuoksi, uskotteli kansalle, että nämä ovat jotain suurta. Kukapa ei haluaisi olla suuri ja vahva? Vahvuus on elämänvoimaa, heikkous häviämistä, kuolemista. Saksan kansa janosi  kiihkeästi elämänvoimaa huonossa taloudellisessa tilanteessa. Hitlerin luoma systeemi traumansa hoitoon, tuntui sopivan monien muidenkin traumojen hoitoon. Tai niin he luulivat. Todellisuudessa kaikki oli trauman toistoa, ja lopputulos vielä karumpi kuin alkuperäinen trauma. Oliko Hitler sitten erityisen paha ihminen, kun hän teki niinkuin teki. Hänhän oli traumatisoitunut! Voimme kyllä hyvin todeta, että tekojensa  perusteella Hitler antoi vihantunteelle vallan, ei pyrkinyt etsimään apua. Hän oli siis  paha ja syyntakeellinen. Harva julmuuksia tehnyt on syyntakeeton, oli lapsuus mitä oli. Nyt on siis kulunut 70  vuotta Hitlerin kuolemasta. Hän on varoittava esimerkki edelleen. Tarkkailkaa nykypolitikkojamme. Miltä he näyttävät ulkoisesti, mitä idealisimia/ oppia edustavat ja miltä pohjalta? Kuka näyttää heikkouksiensa vuoksi antavan vihantunteelle erilaisuutta kohtaan vallan? Hän on lähempänä Hitleriä kuin arvaakaan. Heitä on monta. Onneksi nykymaailma on hereillä suurimmassa osassa maailmaa, ja potentiaaliset Hitlerit eivät pääse traumojensa kanssa vallankahvaan.