perjantai, 1. toukokuu 2015

Suvaitsemattomuus taannuttaa Suomen

 

Eduskunnassa istuu joukko tyyppejä suuntaan ja toiseen. On menestyjiä, häviäjiä, itsetietoisia, luonnonystäviä, eläintenystäviä, maahanmuuttokriittisiä, nato- kriittisiä jne. Mitä yhteistä heillä on? Kaikki he nyt siis ovat eduskunnassa, mikä jokaiselle on meriitti sinänsä. Voi sanoa olevansa kansanedustaja.

Sitten on koko joukko niitä kuuluisia mielipiteitä, joita tulee voida arvostaa. Ei tarvitse, lähellekään kaikkia. Osa mielipiteistä on elämänkielteisiä, uskontoon pohjautuvia tai muuten vaan ahtaita. Millainen ihminen turvautuu aatteen taakse, omaa heikkoutta peitelläkseen? Esimerkiksi Hitler. Miksi homofoobikot eivät tunnusta ihmisyyden luonnetta? Pelkäävätkö he itsessään piilevää homoutta niin paljon, että koko asia kieltämällä, ei tarvitse omaan seksuaalisuuteen liittyviä vivahteita edes nähdä?  Tämä kieltäminen on osa suurempaa kuvaa, erilaisuuden kieltämistä,  ja sitä kautta johdattaa meidät muistelemaan aikoja, jolloin erilaisuuden vuoksi oli kuoltava. Ei minulla ole mitään homoja vastaan- kuulee heidän sanottavan. Homoliitot ovat vastoin raamatunoppia- sanotaan. Raamatussa sanotaan paljon muutakin mitä ei oteta yhtä kirjaimellisesti.

Entä sitten maahanmuuttokriittisyys? Toki kriittinen saa olla, mutta eikö kriittisyys ole yksi tapa arvioida asiaa, ei itsessään mikään arvo tai ideologia. Voi yksinkertaisuus! Ollaanko taas näin alhaalla? Esimerkkejä olisi lukemattomia. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, kuka sortuu heikkoutensa peittämiseen, ja miten. Toisaalta , tarve heikkouden peittämiseen saattaa jonkin verran heiketä, kun on päässyt kansanedustajan asemaan. Ei ole enää niin suurta tarvetta osoittaa vahvuuttaan. Toisaalta joillakin yhä on, ja tämä on pelottavaa ja kansakuntaa taannuttavaa.

Suomi voisi olla edistyksellinen, ihmisten hyvinvoinnin ja erialisuuden huomioiva filosofinen valtio, minkä arvostus syntyisi suvaitsevuuden kautta. Voisimme kehitellä erilaisia ratkaisuja ja keinoja, millä jokaisen kansalaisen perustarpeet tulisivat hoidettua ilman, että tekisimme sitä kenenkään kustannuksella. Ahneus, vallanhimo ja tarve päteä, tulisi unohtaa. Kehittäisimme aivojamme  kunnolla. Sillä tavoin ovat suurimmat keksinnöt syntyneet: Uteliaisuudesta ja ennakkoluulottomuudesta.

torstai, 30. huhtikuu 2015

Eräs traumaattinen johtaja

Olen miettinyt paljon, mikä pahuus Hitlerissä asui.  No, teorioita olisi monia. Lapsuustraumojen toistoa? Hitler joutui pelkäämään isäänsä, äitiään ei. Edustiko isä Hitlerille auktoriteettia, johon hänellä ei ollut valtaa? Muodostuiko Hitlerille pakkoajatuksia vallantavoittelusta? Hän halusi alistaa valtaapitävät hirveillä keinoilla, jotta saisi vihdoin takaisin oikeutensa olla olemassa. Niinkö? Miksi juutalaiset ja poikkeavat? Edustiko juutalaisuus Hitlerille valtaa? Hitler yritti leimata juutalaiset väkivaltaiiksi juopoiksi, aivan kuten isänsä oli. Hakiko Hitler  siis näin revanssia isänsä kanssa käydyistä, hävityistä taisteluista? Poikkeavat yksilöt Hitler halusi tuhota luultavasti sen vuoksi, että ne edustivat heikkoutta, mitä hän ei halunnut itsessään nähdä. Kun ei näe edessään, ei pyöri mielessä. Hän edusti siis puhdasta rotua mielestään. Pyrkikö Hitler todistamaan olevansa täydellinen suhteessa isäänsä? Niin. Miksi Hitler oli kasvissyöjä? Ehkä lihansyönti toi hänelle mieleen omien julmuuksiensa todelliset kasvot. Kun hän ei kohdannut verta ja lihaa, hän oli puhdas lihan saastaisuudesta. Siis hän saattoi sulkea silmänsä keskitysleirien julmuuksilta paremmin näin, ja uskotella siten olevansa parempi ihminen. Niinkö? Hitler piti lapsista ja koirista. Hehän olivat automaattisesti alisteisessa asemassa häneen nähden. Kasvissyönti, eläinrakkaus ja rakkaus lapsia kohtaan ovat hyvän ihmisen kohdalla myönteisiä, hyviä asioita. Oman egonsa pauloissa olevan ihmisen kohdalla pitää pysähtyä miettimään näiden hyvienkin asioiden perimmäistä tarkoitusta. Kyse ei ollut millään tavalla Saksan kansasta vaan traumatisoituneesta, pakkomielteiestä ihmisestä, joka ei kyennyt kohtaamaan traumojaan. Hän sai valtaa olosuhteiden vuoksi, uskotteli kansalle, että nämä ovat jotain suurta. Kukapa ei haluaisi olla suuri ja vahva? Vahvuus on elämänvoimaa, heikkous häviämistä, kuolemista. Saksan kansa janosi  kiihkeästi elämänvoimaa huonossa taloudellisessa tilanteessa. Hitlerin luoma systeemi traumansa hoitoon, tuntui sopivan monien muidenkin traumojen hoitoon. Tai niin he luulivat. Todellisuudessa kaikki oli trauman toistoa, ja lopputulos vielä karumpi kuin alkuperäinen trauma. Oliko Hitler sitten erityisen paha ihminen, kun hän teki niinkuin teki. Hänhän oli traumatisoitunut! Voimme kyllä hyvin todeta, että tekojensa  perusteella Hitler antoi vihantunteelle vallan, ei pyrkinyt etsimään apua. Hän oli siis  paha ja syyntakeellinen. Harva julmuuksia tehnyt on syyntakeeton, oli lapsuus mitä oli. Nyt on siis kulunut 70  vuotta Hitlerin kuolemasta. Hän on varoittava esimerkki edelleen. Tarkkailkaa nykypolitikkojamme. Miltä he näyttävät ulkoisesti, mitä idealisimia/ oppia edustavat ja miltä pohjalta? Kuka näyttää heikkouksiensa vuoksi antavan vihantunteelle erilaisuutta kohtaan vallan? Hän on lähempänä Hitleriä kuin arvaakaan. Heitä on monta. Onneksi nykymaailma on hereillä suurimmassa osassa maailmaa, ja potentiaaliset Hitlerit eivät pääse traumojensa kanssa vallankahvaan. 

torstai, 30. huhtikuu 2015

Alkeellista vai mitä?

 Miksi ihmisten pitää syödä lihaa? Viattomia eläimiä syötetään, pidetään ahtaissa tiloissa ja lopuksi tapetaan. Elämme vuotta 2015. Syömme vielä eläimiä!!! Miten alhaalla ihmiskunta onkaan! Katsoin vastikään dokumenttia keskitysleiristä. Väistämättä kyseisestä dokumentista syntyneet mielikuvat muistuttivat lihateollisuuden julmuuksista. Me syömme jauhelihapullia ja- pihvejä. Pidämme kiinni oikeuksistamme kajota eläimenlihaan.Mitä eläin on kärsinytkään vain sen vuoksi, että saisit lihapullasi pöytään? Voisimme tuottaa paljon hyvänmakuisia proteiinipitoisia, kasvisperäisiä tuotteita, jos vain haluaisimme. Meille on kuitenkin tärkeämpää pitää kiinni oikeuksistamme saada liharuokaa vaikka se vaatisi keksitysleirimäiset olosuhteet eläimille. Mitä sitten, jos hoitaisimme eläimemme hyvin, ja sitten söisimme ne, kun ne ovat parhaassa elämänvoimassaan? Ei tämä eroa itse  asiasta. Idea on kuitenkin sama. Pelottavaa, että ihmiskunta on vielä näin alhaalla sivistyksessä. Meidät on aivopesty lapsuudesta lähtien pitämään lihaa vain yhtenä ruokana. Kukaan ei ole kertonut lapsille, mitä pikku- possu joutuu kärsimään, jotta lapset saavat nakkeja syödäkseen! Ei haluta nähdä.Meidän aivokapasiteettimme pystyisi vaikka mihin, jos haluaisimme riittävästi. Toivottavasti joku ryhtyisi kasvissyöjäksi kirjoitukseni perusteella. 

keskiviikko, 29. huhtikuu 2015

Laitosarkea vai mitä?

Mummosi/ äitisi/ isoäitisi herää likaisissa vaipoissa aikaisin aamulla. Yöhoitaja ei ehdi vaihtaa vaippoja, jossain hälyttää. Vanhus yrittää yksin vessaan ja kaatuu. Silmäkulma aukeaa, ranne murtuu. Vanhus on nyt potilas päivystyksessä, yksin ja hädissään. Ensiavun ja jatkohoidon saa viiveellä. Kaikki ovat tuntemattomia, ehkä muutama hoitaja jaksaa vielä ottaa henkisen hädän huomioon. Vanhus tuodaan takaisin hoivakotiin, missä hän saa ruokaa ja juomaa. Ruoka menee väärään kurkkuun, vanhusta yskittää, ja ruoka viedään pois. Nälkää olisi vielä. Kivut tekevät rauhattomaksi, tekee vain mieli kävellä. Kipsi kutittaa- tekee mieli raapia. Hoitajat raportoivat, että vanhus on levoton, kun se aamulla kaatui. Vanhus talutetaan sänkyyn ja annetaan lisää rauhoittavaa. Vanhus nukahtaa ja herää märissä vaipoissa. Kukaan ei tule, sängynlaita on ylhäällä ja huoneessa ei juuri näe. Jossain huutaa toinen vanhus. Omaiset tulevat illalla, jos ehtivät, kun on se kokous. Ovat helpottuneita, kun hoitaja toteaa vanhuksen nukkuvan. Ei tarvitse miettiä. 

maanantai, 27. huhtikuu 2015

Kansa tietää vai tietääkö?

Mitä meidän kansamme oikein tietää äänestäessään rivin poliitikkoja saliin näppäilemään puhelimiaan? Kansalle on annettu liuta epämääräisiä lupauksia, jotka    Lisäävät toiveita paremmasta huomisesta. Kenen asiat Suomessa ovat niin kurjasti? Kaikille löytyy varmasti lämmin tila yöpyä ja jonkin verran ruokaa. Mitä kansa kaipaa? Systeemiä, joka automaattisesti korjaisi kaiken epämääräisen korjattavan vai vanhemman turvaa, joka lohduttaa lastaan, joka ei saa niin usein karkkia kuin toivoo? Vanhustenhoidosta ollaan huolissaan samanaikaisesti, kun monien isovanhemmat makaavat hoitokodeissa apua odotellen. Miksi vanhustenhoito on ulkoistettu? Miksi lapset eivät voi tyytyä pienempiin asuntoihin ja osa-aikaisiin töihin, voidakseen auttaa vanhempiaan? Joutuisi kyllä elämään vaatimattomammin, ja samalla paljon ekologisemmin. Mitä, jos ei halua hoitaa omaa, väkivaltaista juoppo- isäänsä? Eikö hyvyys ole aina pahuuden vastalääke? Paremman maailman rakennusaine? Jokaisen tulisi katsoa sisimpäänsä, ja kysyä mihin minä tyydyn? Mitä, jos tietäisin kuolevani pian, olisiko minulle tärkeää silloin, kuka saa mennä naimisiin kenenkin kanssa...Miksi kansa ei käänny itseään kohti, kysyen, mihin minä tyydyn? Ahneus tappaa suurimmatkin unelmat ja toiveet. Neuvoni onkin, että vähempään olisi syytä tyytyä monen kansalaisen, katsoa sisäänsä, etsiä omat pelkotilansa ja opetella käsittelemään niitä sisäisesti. Ulkoistamalla pelkotilat kasvaa viha erilaisuutta kohtaan. Uskontoon vetoaminen on pakokeinoista helpoin.